Графитовая фея
Шрифт:
– Що в них залишиться? Хто буде вести боротьбу за справедливсть? Хто буде берегти репутацю закону?
– Я прошу прибрати детективв з книг, а не життя!
– А як ми будемо виправляти книги пшли в свт нший письменникв? Де ми авторв взьмемо, якщо х нема на свт?
– запитала Марина.
– Треба встановити закон, за яким вс геро книг повинн бути жив до кнця книги.
– Це неможливо! Хто Вас до мене пропустив?
– Сам пройшов, - сказав Олег вийшов через стнку.
– чого вн утк?
– Марина звернулася до Нмф горвн.
–
– Марина, в книз гине улюблений чоловк головно герон.
– Ось це неправильно! Якщо вн коханий чоловк, значить, вн чоловк. А чоловки - це Адами, а вони потрбн для створення роду. А можливсть оживити кохано людини сумною герон?
– У нього травма, - гортаючи книгу, промовила Нмфа горвна.
– Як чоловк вн цлий, а як мислитель - загинув.
– Але якщо мозок помер, то людина вважаться померлою. Ви мен про душу скажть, де його душа? У книз написано, де його душа? Ми викличемо факсом його душу вдновимо його, як героя сералу.
– Тод вн буде живий мрець!
– вигукнула Нмфа горвна з круглими вд подиву очима.
– Зараз не про це. Ми можемо в цй книз обйтися без детективв?
– зацкавлено запитала Марина.
– А ми що мамо робити? Оживити всх геров прибрати всх детективв? А якщо там присутнй краджка сапфрв, то детектив буде необхдний.
– Ми ввйдемо в книгу, як графтов очисники душ геров.
На таку пропозицю жнка тльки похитала головою.
Подивився Бог з небес на Графтову фею благословив на добру справу:
– Марина, ти будеш Графтово богинею.
Але й здалося, що частина нових сил пшла молодй людин або його двйников.
Natalia Petracca
Grafiitti keiju
Marina oli hyvin tietoinen h"anen kyltym"at"on luonto ja lukemattomia haluja. Ja nyt h"an istui musta tietokoneen Ty"op"oyt"a ja raved outo ajatus, miten tulla Virtuaalinen keiju. Miksi h"an tarvitaan - h"an ei tiennyt, mutta halusin olla vain ja kaikkivoipa.
H"an ei koskaan ollut valtaa ihmisten yli, mutta h"an oli valkoinen ja musta k"ayntikortti kirkas kirjeit"a, joka oli h"anen nimens"a ja puhelin, Faksi, joka l"ahett"a"a n"akyv"a"a teksti"a ja kuvia. H"an ajatellut, miten tulla Virtuaalinen keiju alkuper"a veturi.
H"an raapi leukaansa h"anen taivutettu sormella, kuin jos h"an olisi aivot h"anen leuka, ja katseli mietteli"a"an"a osaksi sinert"av"a taivas, jossa valkoiset pilvet olivat kelluvia. Mit"a"an uutta n"ak"opiiriss"a, ei ollut, ja h"an halusi istua elossa valkoinen pilvi ja chat jalat kiiltonahkaa saappaat.
Mit"a h"olynp"oly"a tulee mieleen! Marina naarmuuntunut korvan taakse, koska korvan aivot l"ahemp"an"a kuin leuka. Sitten k"asi meni h"anen otsaansa ja nen"a"ans"a, joka aivot on koskaan ollut. Ja h"an tarvitsi aivot keksi"a idea: miten tulla Grafiitti jumalatar! Niin yksinkertainen! T"ass"a vaiheessa, h"an vain fyysisesti tuntui, ett"a h"an oli ottanut niskasta ja toi katto huone.
Ilmassa jyrisi sanat:
Min"a olen Jumala ja sin"a et ole mit"a"an!
Marina her"asin lattialta. Ei ollut ket"a"an huoneessa, ei ollenkaan. Ikkunat ja ovet olivat kiinni. H"an tunsi surullinen. H"an muistaa sanonta: jos haluat paljon, saat hieman. Tytt"o hieroi mustelmilla elin.
H"an halusi, ett"a h"anen ruumiinsa ei loukkaantunut putoamisen katosta lattiaan. Ja kehon pys"ahtyi sattuu. H"an huokaisi, nousi lattiasta, hitaasti saavuttanut tuoli, mutta ei istu. H"an katsoi takaisin valtaistuimelle ja palvelijat vasta keijut ei. Tietokoneen n"ayt"ons"a"ast"aj"a kirottu.
Oli koputtaa ovelle, huutaen h"anen nimens"a. Joku yritti tunkea avain avaimenreik"a, mutta ovi oli tiukasti suljettu ulkopuolelta tunkeutumista. Keiju nimelt"a Marina piti Royal hiljaisuus. Tuskallinen kutina sormet, h"an katsoi heit"a, h"anen sormensa kasvoi kynnet ja taivutettu mukava kierre.
H"anen p"a"ans"a itched, ja hartiat alkoivat menn"a alas yksinkertainen osa-hiukset. H"an kumartui alas h"anen jalat: tumma kiharat h"anen kynnet ty"ontyi sandaalit. Vaatteet oli halkeilua saumoista, Rinnat kasvaa h"anen silm"ans"a.
Marina katsoin itse"ani peilist"a: h"anen silm"ans"a olivat tummat, repaleinen vaatteita ripustaa ruskettunut elin.
– Ah! Ah! Ah!
– Marina huusi syd"ant"a raastava "a"ani.
Toiselta puolelta ovi, ihmiset olivat raivoissaan, he puristettu puinen ovi yhdess"a ja pudotti sen ulos. Ty"ontekij"oiden ja urheilijoiden salilla purskahti huoneeseen. N"ahdess"a"an keiju, he putosi lattialle h"anen edess"a"an polvillaan, ik"a"an kuin joku olisi tippuu niiden jalat alas.
Oi, Jumala!
– Marina huusi.
– Tytt"o, sin"a halusit olla keiju? Niin on se! Olen l"ahd"oss"a lomalle. En ole orja ty"ot"a vuosisatoja ilman lupaa! V"asynyt. Ty"o, jumalatar! Jumalan "a"ani tuli ylh"a"alt"a.
Ihmiset makaa lattialla supistui pelko ja alkoi ry"omi"a ulos huoneesta polvilleen. Heid"an silm"ans"a harhailivat n"alk"aisesti Marina on kuva.
– Miss"a olet kaikki menossa?
– kysyi Marina kauhea "a"ani.
– Voit olla apostoleitani!
– Miten sanot, Kuningatar olet meid"an Grafiitti - sanoi arjen Nymfi Igor, h"an toipui nopeasti.
Tietenkin, ei Marina Virtuaalinen keiju ei usko, mutta muita nimikkeit"a, se alkoi suihku p"a"ast"a varpaisiin. Mielenkiintoinen seikka, mutta ihmiset kuuntelivat h"ant"a. H"an pyysi bedchamber valkoinen ja musta raidat. H"an halusi ruokia koristeltu valkoinen ja musta helmi"a. H"anen toiveet olivat nopeasti t"aytt"a"a kotiapulaiset.
Toisena p"aiv"an"a Marina vaati ker"at"a el"aimi"a, maalata niiden nahat v"ari grafiitti tai yksinkertainen lyijykyn"a ja valkoinen h"akeiss"a. Kaikki s"avyt musta oli k"aytt"a"a ne, jotka obsequiously uskoi uusi Alttari - Grafiitti jumalatar.